Sopivaan aikaan vuodesta tähän kuuluu Palokin koskien kohina, kertoo Kimmo Mikkonen, 59, ja rapsuttaa viereensä lönkyttänyttä saksanpaimenkoiraa.

Mikkonen on tämän tilan isäntä jo viidennessä sukupolvessa. Muutama vuosikymmen taaksepäin pelloilla oli perinteisempiä lypsylehmiä

 

Maatalousyrittäjäksi Kimmo ei ryhtynyt, mutta helpolla hän ei itseään silti päästänyt. Jäätyään tilan isännäksi Mikkonen perusti vuonna 2010 oman yrityksen, Suvaksen Matkailun.

– Vuoden 2012 loppuun olin rakentanut vajaan 790 000 euron edestä

Mikkonen rakennutti Venäjältä tuoduista kelohirsistä lähettyville yli 130-neliöisen kelohuvilan Lumon ja perusti omaan pihaan kattavat tilat koirahotellille.

– Tehtiin kalliita investointeja. Silloin luotettiin maailman menoon ja varsinkin venäläisiä asiakkaita riitti.

– Venäläiset hävisivät, korona tuli ja rahantulo katkesi. Silloin vietettiin kyllä välillä unettomia öitä. Oli sitten pakko myydä pois maita ja Lumo, Mikkonen harmittelee.

Tilannetta mutkisti myös muuttunut terveydentila.

– Minulle todettiin MS-tauti 2014. Jos olisin tästä tiennyt muutama vuosi aikaisemmin kun rupesin yritystä perustamaan, en olisi ryhtynyt sellaisiin investointeihin. Vasen puoli rupesi hyytymään, silloin jäin osa-aikaeläkkeelle.

 

Nyt velat on viimeisiä rippeitä vaille maksettu.

– Kolme vuotta sitten olin aika korkealla Kuopion läänin veropörssissä, kun möin omaisuutta pois.

Yritystoiminta ei ole suinkaan jäänyt, vaan Suvaksen Matkailu toimii edelleen. Tällä hetkellä se vuokraa matkailijoille yhtä rantamökkiä. Myös koirahotellin palvelut ovat pyörineet koko ajan.

Vastoinkäymisistä huolimatta Mikkonen on säilyttänyt positiivisen mielen.

Työnteko pitää edelleen kiireisenä.

– Aina nuorenakin tiesi, että kun töitä tekee paljon, niin illalla on mukava ruveta nukkumaan. Silloin ei jaksa miettiä asioita.

 

 

Kimmon kanssa tilalla asuu vaimo Arja Mikkonen, ja kolmesta lapsista nuorin on nyt armeijassa. Arja Mikkonen tekee töitä Heinäveden kunnan toimistosihteerinä.

Into koiriin ja metsästykseen on tarttunut Kimmoon omilta vanhemmilta. Mieleen on jäänyt hetki, jolloin hän päätti hankkia ensimmäisen oman koiransa.

– Vuonna 1991 ammuin villisian omalle pellolle. Se jäi onneksi niille jalansijoilleen, mutta silloin mietin, että ei vitsi jos tämä olisi päässyt karkaamaan.

Myös oma terveydentila toimi kannustimena. Mikkonen toimi tuolloin koneistajana, ja kodin ja työpaikan väliä sahatessa liikkuminen jäi vähälle.

– Verenpaineet rupesi nousemaan. Kun hankin ensimmäisen karhukoirani, se piti minut kunnossa. Siinä lähti lääkitykset.

Harrastaminen koirien kanssa on ollut alusta asti intensiivistä. Ensimmäisestä karjalankarhukoirasta Jyskystä tuli kaksoisvalio eli sekä käyttö- että muotovalio. Myöhemmin monet Mikkosen koirat ovat menestyneet kokeissa ja näyttelyissä.

 

Koirien kanssa toimiessa mieleen ovat jääneet isän opit.

– Opin häneltä, että koiran ja miehen välit pitää olla kunnossa. Niin yhteistyö toimii myös metsässä. Nyt kun pistän sormet suuhun ja vislaan, niin haukku loppuu ja koira lähtee metsästä mukaan.

Mikkonen metsästää koiriensa kanssa monipuolisesti riistaa sorsista jäniksiin ja hirviin. Syksy on siis miehelle kiireistä aikaa.

Haaveena on metsästys- ja koiraharrastuksen jakaminen muillekin. Hän nimittäin suunnittelee omien videoiden kuvaamista muun muassa Youtubeen.

– Olen hommannut nyt kunnolliset HD-videokamerat ja tehokkaat tietokoneet. Videoilla voisin näyttää, miten hommat koirien kanssa toimii.

Metsästysharrastus on tarttunut myös nuorempaan sukupolveen – ei ole sattumaa, että poika on armeijassa nyt tarkka-ampujana.

 

Arja Mikkonen on mukana Suvaksen Matkailun toiminnassa, minkä lisäksi hän tekee töitä Heinäveden kunnassa. [kuva Sanni Hakkarainen] 

Jo yli kymmenen vuoden ajan Mikkosten mailla on laiduntanut leppävirtalaisen Highland Cattle of Saarela -tilan ylämaankarjan sonneja.

– Pojat tulevat tänne noin vuosikkaina, kun ne pitää erottaa naaraista. Ne ovat tässä maksimissaan kuudesta seitsemään vuotta, minkä jälkeen ne lähtevät teuraaksi tai siitoshommiin, Mikkonen kertoo.

Sonnit pärjäävät ulkona vuoden ympäri, ja laidunmaata niillä on kuutisen hehtaaria. Osa kuivasta heinästä tehdään Mikkosten omilta pelloilta.

 

Eläimet ovat puolivillejä, eli mitään sylimussukoita ne eivät ole.

– Nykimään ne eivät päästä, paitsi ehkä ihan pieninä. Näitä pitää varoa ja kunnioittaa.

Peltojen lisäksi Mikkosten mailta löytyy noin puolentoista hehtaarin kokoiset itse perustetut kosteikkoalueet. Kosteikot palvelevat esimerkiksi sorsastusta, minkä lisäksi ne suodattavat sonnien jätösten kyllästämiä vesiä niin, etteivät ne päädy Suvasveteen.

Mikkosten mailla kulkee myös paljon erilaisia luonnon eläimiä.

– Tässä oli kanadanhanhia, neljä aikuista ja 11 poikasta. Kimmo kävi tuossa pari tipua, kun peltolintujen metsästys oli käynnissä. Kohta ryhdynkin valmistamaan hanhipaistia, Arja Mikkonen myhäilee.